The Mars Volta on säilyttänyt vaikeamman lähestyttävyyden auransa. Aina tähän levyyn saakka. "Noctourniquet" on yhtyeen ylivoimaisesti helpoimmin lähestyttävä albumi. Synteettinen äänimateriaali on lisääntynyt. Tämä muutos nostaa kappaleiden musiikillisia ulottuvuuksia vielä aikaisempaa paremmin esiin. Ja luo oudolla tavalla dynamiikkaa. Kappaleiden pituudet ovat lyhentyneet ja musiikilliset koukerot suoristuneet. Mutta vain vähän. Tätä levyä voi pitää eräänlaisena uutena tulemisena, joka varmuudella tulee karsastetuksi sen kuuntelijajoukon keskuudessa, joka on tottunut nauttimaan The Mars Voltan antimia ei-niin-helposti pureksittavassa muodossa. Alkuaikojen äkkipikaisuus musiikin käänteissä on tiessään. Toki ne ihmiset, jotka eivät yhtyettä aikaisemmasta tunne, saattavat edelleen hämmästellä moniulotteista ja haastavaa kokonaisuutta.
"Empty Vessels Make The Loudest Sound" on kaikessa yksinkertaisuudessaan osoitus uudenlaisesta kauneudesta. Sanoitusten puolesta lähes normaaliksi luonnehdittava kappale tuo mieleen kaikuja Radioheadin myöhemmästä elämästä. The Mars Volta on kuitenkin kutonut verkkonsa tiheämmäksi siten, että sen läpi on vaikeampi pudota. Ainakaan niin, ettei mitään tarttuisi mukaan. Pysähdys on pehmeä ja hallittu. Omarin ja Cedricin mielenkiintoinen synteesi tiivistyy tässä kappaleessa.
Henkilölle, joka on täydellisen tottunut The Mars Voltan tuottamaan täydelliseen hämmennykseen "Noctuorniquet" näyttäytyy yllättävän haastavana albumina. Vaikka juuri kirjoitin täysin toisin. Suhteutuminen tähän levyyn on samaan aikaan hämmentynyt. Tutulta kuulostaa, mutta jotain on kuitenkin muuttunut. Ja mihin suuntaan? Siihen kysymykseen on todellakaan osaa vastata. Näin yhtyeen ensimmäisen kerran livenä 2003 ja olin täydellisen hurmioitunut näkemästäni. Ja kuulemastani. "De-Loused In The Comatorium" kului tuon elämyksen jälkeen puhki. Jotenkin kaipaan debyytin aiheuttamia tunnetiloja uusintaan kuunnellessani.
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti